Mongolia 2005
3.7.2005 670km
Vaikka reissuun oli valmistauduttu noin puoli vuotta niin tietenkin viimesenä iltana oli vielä hirmuinen pakkaaminen käynnissä. Vesa oli tullut iltapäivällä jo hyvissä ajoin Visan luo Kouvolaan jotta aamulla pääsisimme kivuttomasti liikkeelle. Lopulta nukkumaan käytiin turhan myöhään ja tietenkin herättiin riittävän ajoissa jotta saatiin mukava univelka heti alkuun.
Ensin pöräytettiin Lappeenrantaan jossa käytiin ottamassa vielä muutama kopio ja Vesa yritti kovasti unohtaa Venäjän liikennevakuutuslappusen kopiokoneeseen. Koululta lähtiessä Visan bemu alko nykimään ja sitä se teki koko päivän aina kun kone oli sopivan viileä. Lappeenrannassa pysähdyttiin vielä ABC asemalle tekemään viimeisiä ostoksia. Paikalle
pöräytti GS bemari ja hetken jutusteltuamme selvisi, että kyseinen herra oli Järvisen Esa joka oli viime kesänä ajellut Pekan kanssa Vladivostokiin. Esa antoi viimoiset matkavinkit, suoritti katselmuksen pyöriimme ja lopulta uskotteli että kyllä me sillä pärjätään.
Tulipa taas todistettu, että maailma on pieni ja Suomi vain pieni osa siitä.
Rajamuodollisuudet sujuivat nopeasti sillä tulliasemat olivat lähes tyhjät sunnuntaiaamuna ja toisaalta Visalla oli rutkasti kokemusta Suomen ja Venäjän välisen rajan ylittämisestä. Tullikopissa ollut emäntä ei ollut erityisen ruusuisella tuulella. Vesan mentyä sisään neito tempaisi paperit vauhdilla pöydältä ja kuin suoraan parodiasta puolet lenteli pitkin kopin lattioita. Hölmistyneellä ilmeellä pääsi seurailemaan kun virkailija konttaili ja ähelsi paperien perässä. Tullista kuitenkin selvisimme kunnialla ja pian olimme Viipurissa. Tämän jälkeen kaikki olikin meille molemmille täysin vierasta seutua.
Venäjän liikenteestä olimme kuulleet kauhutarinoita ja pyrimme olemaan todella tarkkana selvitäksemme hengissä. Pikkuhiljaa ajaminenkin muuttui rennommaksi kun saimme tuntumaa Venäjän liikenteeseen ja aloimme luottamaan siihen ettei jokainen auto ollutkaan vain sen takia liikkeellä, että se saisi ajettua meidän päälle. Ensimmäisenä päivänä huomasimme, että Venäjän maanteillä autoista on rekkoja huomattavan suuri osa. Hieman pisti hymyilyttämään kun edellä ajanut parhaat päivänsä jo nähnyt miliisi-Lada väisti pientareelle meidän tullessa parinkympin ylinopeutta takaa ohi. Vielä kertaakaan ei ole maija Suomessa tietä antanut. Venäjällä siihen meni varttitunti.
Pian oli ensimmäiset reilut parisataa kilsaa Venäjällä taivallettu ja saavuimme Pietariin. Pietarin voi ohittaa aivan hirmuisen paljon kiertävää kehätietä myöten tai sitten ajaa suoraan keskustan läpi.Valitsimme näistä jälkimmäisen joka osoittautui hyväksi vaihtoehdoksi. Liikenne keskustassa oli yllättävän rauhallista ja kurinalaista. Vaikka emme mitään varsinaista kiertoajelua keskustassa tehneet niin "pikaisen" läpiajonkin aikana kaupunki näytti todella komealta. Kaupunki oli täynnä hirmuisesti hienoja vanhoja rakennuksia ja jos jonkinlaisia patsaita ja muistomerkkejä. Lisäksi se oli valtavan kokoinen Suomen kaupunkeihin verrattuna. Joku olisi lisäksi saattanut pitää vaikuttavana näkynä niitätuhansia pituushyppääjän vartalolla varustettuja tyttösiä jotka kuljeksivat pitkin katuja tai ottivat aurinkoa viheralueilla. Me emme luonnollisesti vilkaisseetkaan heitä kohti liikennevaloissa seistessämme vaan keskityimme liikenteen seuraamiseen ja ikävöimme Suomeen jääneitä omia rakkaitamme.
Yllättävän helposti Pietarin läpi ajaminen sujui emmekä ajaneet kuin kerran harhaan ja silloinkin melko vähän. Mitään kaupunkikarttoja meillä ei ollut koko reissun aikana vaan suunnistimme maantiekartan ja pääosin melko hyvin paikkansa pitävän pelkistetyn Magellanin GPS:n karttaohjelman avulla.
Venäjän maantieliikenteeseen pikkuhiljaa totutellen ajelimme Pietarista noin 350km Moskovaa kohden kun päivä alkoi kääntymään iltaan. Ensimmäisenä iltana päätimme aloittaa majapaikan etsimisen hyvissä ajoin sillä ilman venäjänkielen taitoa tai kokemusta kuinka Venäjällä hotelli varataan oli hyvä pelata varman päälle majapaikan suhteen. Sopivan oloinen kalteriaidoin ja piikkilangoin ympäröity joku motellin tapainen löytyi ja Visa teputteli rohkeasti sisään elehtimään, että nukkumaan pitäisi päästä. Yllättävän kivuttomasti varaus sujuikin ja lopulta meidät opastettiin huoneeseen joka tietty vielä sijaitsi eri rakennuksessa. Huone oli yllättävän siisti ja siinä oli oma vessa, suihku ja telkkari. Vartioidun parkkipaikan maksujen kanssa tällainen huone maksoi luokkaa 20e. Hotellin yhteydessä olevaan ravintolaan kun ennätimme niin se oli jo suljettu ja suuntasimme lähistöllä sijainneelle huoltsikalle ostamaan kokista rappusilla partioineesta kissapedosta huolimatta ja sitten takasin hotellille syömään suomesta tuotuja eväitä.
Ensimmäinen päivä ohi ja vielä hengissä.
